Joku naapuri valitti koirastani

Viimeinen viikko on meillä mennyt ihan ikävissä merkeissä, kun seuraavana päivänä siitä, kunolin laittanut tähän blogiin Banjon sävellyksen syksyn hämärän ajasta ja lumen odotuksesta, oli ovella lappu, että eläinsuojelun valvontaeläinlääkäri oli käynyt. Tällä viikolla oli sähköpostissa viesti, että valvontaeläinlääkärin mielestä koirallani on paha kivulias poskihampaan tulehdus ja kuulosti siltä, että hänen mielestään koiralta pitäisi hampaita poiustaa. Ehkä hän oli käynyt poissaollessani ja koirani oli purrit häntä. Mutta koira on kiltti ja heikkoleukainen, ei se olisi purrut kuin aiheesta ja jotenkin suhtkoht viisaasti ja ei kai haavaa saanut aikaiseksi. Tai sitten eläinlääkäri ajattelee, ettei koira ansaitse blogia, vaikka on eläimen tavalla ihanviisas ja omaperäinen, ihmistenkin ajattelua ymmärtävä.
Oli kanssa valitettu isännöitsijälle, että koirani muka haukkuu ja ulisee jatkuvasti, vaikka se kotona ollessani on ihan hiljaa,lähinnä loikoo miettiväisen näköisenä. Ulos mennessäse kyllä pitää meteliä eteisessä ja rappusissa ja se liittyy jotenkin muihin ihmisiinniin, etten usein saa sitä olemaan hiljaa, että josko se on syy. Kaupungilla käydessäni se on yksin kotona, vaikka kylläs anoo, että jotkut ihmiset käyvät asunnossani silloin, enkä tiedä, pitääkö se jotakin meteliä silloin vai ei, mutta kotiin palatessani se on rauhallisen oloinen, ja ylipäätään tuntuu kaipaavan itsenäistä elämää eikä jatkuvaa seuraa. Mutta kai tarttee siis muuttaa. Se on ikävää,silläsovin parhaiten kai juuri tänne, rahaa ei ole ja useimmissa vuokra-asuntoilmoituksissa lukee "Ei lemmikkejä", ja kirjoitustyönikin tuntuu sopivan juuri tänne, muita asuinpaikkoja miettiessäni kirjoitustaito ja touchi taiteen vaatimaan rauhaan ja viisauteen katoaa.

19. joulukuuta 2019   Minulla oli tänä vuonna alkutalvesta kamalasti epäonnea, joka päivä jotakin isoa onnettomuutta tai sairastamista milloin mitäkin. Kunnes hoksasin, että onko valvontaeläinlääkäri noin taitamaton, että tasapainottaa omaa huonoa vaikutustaan ja onnettomien tapausten tuomaa epäonnea käymällä eläimistä pitävien taitavien luona, jolloin epäonni siirtyy näille ja tuhoaa näiden elämän isolta osin, muttei ole niin näkyvillä valvontaeläinlääkärissä. Tai sitten kun ajattelin, etten osaa säveltää talviaiheesta, niin minulle on onnettomuuksien kanssa tullut sen verran huono olo kuin mitä talvi kai on niille, onkohan Ritva-nimisen tyyppisille, jotka sanovat, että talvi on heidän lempivuodenaikansa ja esim. pikkupakkanen kiva ulkoilusää, mutta sitten kun sitä jää miettimään, niin heidän versionaan pikkupakkanenkin on kirskahteleva. ei-niin-sujuva ja akkasesta selvästi vaara paleltumista. Niin että päätin säveltää talviaiheesta kumminkin, onhan ok talvi nyt sentään mahdollinen, vaikken niin taitava olisi. Ja samoihin aikoihin tuli joulukuu ja nyt olen säveltänyt talvesta sitä sun tätä melodianpätkää ja ei ole ollut onnettomuutta, mutta jotenkin tokkurainen olen ollut. https://composingmelodies.blogspot.com/2019/12/winter.html Tuossa eilinen sävelmä, viime isin:
"
Raining snow, streetlights here and there

The snowy landscape brought to my mind the Narnia adventure books."

Su 9.2.2020   Banjo sanoi, että valvontaeläinlääkärit olivat uhkailleet sitä ja sanoneet: "Ei saa lukea. Pitää olla niin tyhmä, ettei osaa lukea."

Perjantaina tuli postiluukusta avonainen kirjakuori, jossa A4-paperinippu valvontaeläinlääkäreiltä. Velvoittivat mm trimmaamaan koiran nyt helmikuussa, kun on paleltumavaara pakkasten vuoksi, joten valitin poliisille. Käskivät myös siivoamaan,mutteivät sanoneet, mikä mätti muuten kuin että palokuorma eli sanomalehtiä lattialla, ja vilttejä lattialla, jotka myös ovat koirani toive. Olivat olikohan viikkoa aiemmin käyneet asunnossani ja antaneet koiralleni pistoksia, mutta vaativat, ettöä minun pitäsii varata aika eläinlääkärintarkastukseen omalla kustannuksellani, jotta koiraltani tarkistettaisiin hampaat. Valittivat myös ruuasta vaikka villakoiran kuuluu syödä kotiruokaa, ja aprikoosivillakoira on nirso rotu.
Tuosta lokakuulta alkaen on ollut tunnelmaa kuin rapussa kävisi joku valvontaeläinmlääkäri, ja Banjon mukaan poissaollessani kotonanikin, ja se on tuntunut tuovan kamalasti epäonnea ja minulle sairastelua. Aika alkuun he ilmoittivat, ettöä koirallani muka on poskihampaan tulehdus ja ilmeisesti hampaita pitäisi poistaa, vaikkei se ole suutaan valitellut. Kun tuo myönnetty käynti pistoksineenkaan ei heille riittänyt, niin sain siitä jonkinlaisia sydänvaivoja uhkailusta. Ihan rikollista touhua moinen.

4.3.2020   Siivosin, helmikuun lopussa pesin koiran ja ajelin sen kuonon, tassut ym, ja talonmies asensi palovaroittimen. Koiran mukaan ko ajankohtina ovat ihmiset käyneet tarkistamassa ko asiat ja sen jälkeen ilmapiiri on ollut paljon huojentuneempi.
Mutta tuosta kun koirani hampaita on haluttu kovin tarkistaa aina uudelleen, niin jotkut kai yhdistävät koiran, jolla on asemaa, purevaan koiraan. Mutta koirakokemukseni ja koirasilmäni mukaan ne ovat kaksi eri asiaa: asema on yleensä hyvää ymmärrystä joko ajattelun tai elämänviisauden saralla, ja lisäksi kommunikaatiotaitoja. Pureva koira sen sijaan useimmiten matkii omistajaansa, josta on kiva ilkeillä ja josta on hienoa, kun koiralla on samantapaista kanttia, vaikka se merkitsisi puremista. Tai sitten se on sellaistan omistajien koira, jotka eivät osaa houkuttelemalla ja hyvällä saada koiraa siirtymään ym tekemään jotain tiettyä arjessa, ja niin käyttävät jäykin käsin pakkoa, jolloin koira sanoo auts ja saatta näykkäistä. Mutta ne kumpikaan eivät liity asemaan vaan omistajien piirteisiin.
Sitten on tietenkin myös vahtikoiria, esim. koiria, joiden omistaja pelkää iltaisin kävelyllä ja niin koira vahdilta vaikuttaakseen rähjää toisille uroskoirille. Ja itse ainakin aikanaan sanoin omille koirilleni, kun ne valittivat, että poissaollessani kotona käy joku, joka joskus laittaa niille pistoksia, kenties jopa lopettamistarkoituksessa, mutta japaninpystykorvani oli taitava parantaja, niin sanoin niille, että itsepuolustukseksi saa purra murtovarasta. Ja kanssa olen pyytänyt niitä vahtimaan, ettei murtovaras koskisi ruokiin tai mihinkään tärkeään, mutat siihen ne sanoivat, että sittenhän melein kaikki olisi sellaista, mihin ei saa koskea, ja niin päädyttiin siihen,että koirat käyttävät omaa arvostelukykyään ja yrittävät olla viisaasti ja seurakoiran sosiaalisilla taidoilla. 

19. joulukuuta 2020   En tiedä, onko osaongelma, ettö Banjo sanoo joskus "Väää!" toisen koiran nähdessään ja tekee sen toisen koiran elämän kuuloisellaäänellä. Se vaikuttaa tuumivan, että näillä on huonosti, kun näillä ei ole mahdollisuutta harrastaa filosofiaa, mutten itse oikein tiedä, onko filosofia joka koiran elämään juuri se sopiva juttu. Mutta jos hyviä puolia koiran elämään siltä suunnalta hakee, niin jos koira eläisi maisemassa ja siinä olisi elämänviisautta, niin eikö se juuri olisi niitöä filosofian hyviä puolia. Rakenteet hahmottava maisemakatse on kyllä ihan hyvä ajattelutyyppi, filosofiaan kelpaava, ja filosofian anti on usein parempi elämänviisaampi elämä ja näkemyksellisyys.