Banjo sävelsi: Iltahämärä ja lumen odotus

Sävelsin sävelmän pitkään vuodenaikakirjoitukseeni https://opisuomalaisuus.blogspot.com/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html loppusyksyyn lehdettömästä puusta, ja mietin tulevia ja tuumin mm, ettei pääkaupunkiseudun (mistä olen kotoisin) marras-joulukuun pimeisiin iltoihin voi täällä Savonlinnassa säveltää mitään, kun lumi tulee jo marraskuun puolivälissä ihan lyhyen räntäjakson jälkeen. Niin Banjo siinä tuumi, että kirjoita muistiin nuotit, ja saneli tämän.

Sävellystaidon oppimisesta ohjeita http://composingmelodies.blogspot.com/2019/09/how-composer-hears-music-in-hisher-head.html ja http://musiikkipaivakirja.blogspot.com/2017/04/tunnelman-inspiroima-laulu.html

Mutta Banjo kieltäytyy iltakävelystä lähes aina. Kai pari kolme vuotta sitten kai joulukuussa, kun olin niiden kanssa ulkona neljän jälkeen, kun oli jo pimeää, ja ne säikähtivät jotain, eivätkä ole sen jälkeen suostuneet lähes koskaan sen myöhempään ulkoiluun. Ja niillä oli jo ikää niin paljon, että ne osasivat saada tahtonsa läpi, ja niin näyttää nyt Banjokin osaavan. Täällä Savossa on paljon vaarallisemman oloista kuin pääkaupunkiseudulla ja koirani vaikuttavat 10cm pienemmiltä koirilta kuin nuoriuna Espoossa. Mano kai jättää iltakävelyn väliin tai käy jotakin, jos yrittää kulkea kuin pääkaupunkiseudulla.

24.10.2019   Mutta on tohonloppusyksyyn munkin sävelmänpätkiä: https://asiakkaanavain.blogspot.com/2019/10/lampimana-pysymisesta.html ja vuodenaikakirjoituksessa joitakin ohjeita etenkin marraskuulle

Jaa, tuo Banjon sävellys onkin Savonlinnaan sopiva eikä Helsinkiin.

8.11.2019   Täällä Savonlinnassa on jo jonkin aikaa ollut hienoisesti lunta, muttei ihan koko maa ja ruoho peitossa. Mietin taas vuodenaikakirjoitustani, että tarvittaisiinko siihen talviajan sävelmiä ja osaisinko. Joululaulut etenkin ovat hyviä, ennen kaikkea Jouluyö, juhlayö. Joissakin lauluissa on vain kaunis maisema, ei oma olo tai lämmöntuotanto niin hyvä, että silleen voisi ehkö itsekin osata jotakin, muttei vielä ole niin lumista, enkä oikein tiedä, kun en ole lappalainen enkä muuten niin talviulkoilutaitoinen koiranulkoilutusta enempää. Mutta Banjo kommentoi tuohon, miten sävelmä esim. menisi, jos se nyt tässä ihan talven alussa tuottaisi iholle lämpöä:

8.2.2020   Tuosta lähtien, nyt jo muutaman kuukauden olemme onnistuneet käymään kävelyllä puoli viiden aikaan. Mutta alkuvuodesta oli jotenkin raskasta, kun ei ollutkaan lunta, ja niin pimeän aikaan illalla kävelylle lähteminen ei vieläkään suju, vaan jo tuosta kaadun nukkumaan tunniksi tms. Mutta kun illat keväällä valostuvat, yritetään taas saada varsinainen iltakävely ja pidempiä lemkkejä, joita me molemmat kaipaamme.

 

15.10.2020 Joku ehkä olettaa, että jos koirat saavat säveltää, niin kohta kaikki heinot sävellykset, tutut laulut ym orkesteriteokset paljastuisivat koiruen tai muiden eläinten säveltämiksi. Muttei kai tämän perusteella niin voi olla, vaan koiran sävellys iltahämärästä on tosiaan koiran elämää, ei ihmisen, ja ihmisten onnistuneet söävellykset taas hyvin sujuvaa ihmisten elämää ihan selvästi, esim. hyvin sujuva työ tai tunne-elämä. Mitä olen itse säveltänyt, niin oman elämänkokemuksen soivuuden kirjaaminen ylös, kuten vuodenaikojen säiden kuvauksissa, useimmiten ulkona sävelletyissä, on hyvin soivaa ja elämänmakuista, ihan kai kunnollista ja kiehtovaakin musiikkia. Mutta sitten taas jos yrittää johonkin ajatukseen liittyen säveltää kuvauksen tai ohjeen muille, niin se ei ole niin onnistunut, ei elämänmakuinen vaan kuin kaavakuvio, ja se ero kai japaninpystykorva Vaapukan parantamisaiheisessa ihmisiä koskevassa sävellyksessäkin on ihmisten säveltämiin nähden, mutta joksikin puheenvuoroksi se kai kelpaa (ks. http://parantamisesta.blogspot.com - Vaapukka kuoli yllättäen noin viikko tuon kovin onnistuneen sävellyksensä jälkeen). 

Tässä vertailun vuoksi omia loppusyksyaiheisia sävellyksiäni viime vuodelta: