Banjo toimittajana

Banjolla on kai jo useamman vuoden ollut tapana aika usein iltaisin raapia jotakin mattoa tai muuta alustaa kuin kissan kanssa yhdessä, kuin naistoimittaja ajatuksella, että ensin kirjoitan näin ja noin ja sitten noita ja sitten loppuhuipennus ja valmis. Se sanoo, että se niin voi lintukautta, siis lintujen avustuksella kirjoittaa lehteen, kun nämä välittävät  sen viestintoimittajan kissalle.

Se on tavannut olla kamalan kiinnostunut toimittajista, kaikista mieluiten tervehtii juuri heidät ja aina huomaa, kun tavallinen kävelyreitti kulkee ohi paikan, jossa on muutaman kerran vuosien mittaan tavannut toimittajan, morjestanut koirien tapaan.

Banjo sanoo, että lintukautta se voi pitää kolumnia Koiramme-lehdessä, mutten nyt sitten tiedä, huijataanko sitä. Mutta nyt sillä on siinä ollut taukoa, kun ensin oli suruaika ja sitten heinäkuun helle ja sitten muuta ja kuukausi sitten pisti ampiainen sitä poskeen ja kun paukama puhkesi, niin siihen jäi ohut iho ja rupi ja tartti olla rapsuttamatta kamalan pitkään. Ja nyt vasta sitten voisi tavallista elämää jatkaa.