Tupsullisen villakoiran haave

Laitoin Banjolle tupsun, jotteivät karvat tulisi silmille. Tässä muutama päivä sitten kysyin siltä, mitä se haluaisi, mikä sen haave on, ja se vastasi että retkiä ja sulka ja intiaanirooli, ja niin kokeeksi laitoin sille joskus tienvarresta löytämäni lokin sulan kuin intiaanisulaksi. Trimmaan sen vasta, kun kovimpien pakkasten vaara on mennyt. Linnut tuntuivat tykkäävän intiaanisdulasta, toivoivan ihmistenkin käyttävän sellaisia. Mutten ollut tottunut, ja otin sulan melkein heti pois.

Kun Banjo oli vuoden tai kaksi vanha ja asuttiin rivitalossa, jossa oli iso aidattu piha, niin aika alkuun, lieneekö vuoden vanhana, kun Banjo ja kai japaninpystykorvani Vaapukka, oli pihalla, niin kertoivat, että sinne oli tullut kiima-aikainen pieni naarassusi ja Banjo oli nainut sen kanssa, sillä se oli halunnut lukutaitoisen fiksun villakoiran kanssa pentuja. Ja myöhemmin kuulin niiltä, että pennut olivat syntyneet luonnossa mutta olleet liian koiramaisia ja olivat niin ollen siirtyneet ihmisten huomaan. Silloin asuttiin Savonlinnan Pihlajaniemessä. Nyt kun on sen jälkeen asuttu jo monta vuotta Savonlinnan Nätkillä kerrostaloissa, niin kävelyllä joskus on vastaan tullut, aiemmin useinkin hitusen Banjoa isompi keskipitkän pörröisen turkin omaava rähjäävä jökö uroskoira ja parikin tai muutama samantyyppistä, lieneekö joku aikuiseksi kasvanut sekarotuinen pentua, mutta samantapaisia kuin lapsena villakoirakiorjassa näkemäni suden ja villakoiran roisteytys ja koirien huhu kertoo, että olisivat ne tai joku niistä Banjon pemtu, jonka äiti on susi.

* * *

12.2.2020   Mutta nyt on siis joulun ja uuden vuoden väliltä asti villakoirani väittänyt olevansa toinen koira, niin että voihan se niinkin olla. Erilaiset hampaat sillä on, mutta Banjo ja Vaapukka aikanaan kertoivat naapurissa asuvan kuusikymppisen miehen olevan alunperinKazakhx´stanista ja ammatiltaan hammastaikuri tms, siis hammaslääkäri mutta jotenkin kiltti ja kazakhstanilaisilla taidoillaan kuin taikuri, minkä hiiret kuulemma olivat oppineet häneltä, ja nyt on koirani sanonut että hiiret puuttuvat sen suuhun ottaen hampaita pois ja laittaen toisia tilalle, yms. En nyt tuosta tiedä, mutta voihan ulkomaalaisilla olla toisia taitoja ja hiirillä ja koirilla kanssa omaa viisauttaan, ja parantamisaiheista blogia tehdessäni toivoin koirila apua mm hampaisiin aj näppylöihin liittyvissä kysymyksissä, että voisihan se periaatteessa liittyäs iihenkin. Mutta nyt sanoo koira, että sitä on uhkailtu, ettei saa lukea, ja onhan se muutenkin niin ettei s itä voi Banjon tavoille laittaa, jollei se itse halua, ja niin sillä on ny kokeeksi nimenä Nassu, ja koska se ja minä haluamme retkille, paljon pidemmille kuin Vaapukan kanssa, niin yritän keksiä retkeilyaiheen suunnalta nimeä sille, mutta onneksi villakoiraan tulee assosiaatio "villi", niin että kai se kelpaa, vaikkei nimessä olisi. Tänään käytiin pidemmällä lenkillä kun oli plussan puolella ja ihan kiva oli.

13.2.2020   Tarkemmin ajatellen Nassu-nimessä on kamalan seksuaalisia assosiaatioita, joten se ei taida sopia minun koiralleni. Mietin uutta nimeä ja retkeilyaihetta hakiessani luontoaiheita, että josko niistä saisi nimen, ja mieleeni tuli Terttu, vaikka se taitaa olla naisten nimi ja Banjo/Nassu on poikakoira, mutta niin naismainen kumminkin, että voisi naisten nimi paremmin sopia. Siitä tulee assosiaatioksi ainakin "tervetuloa" ja asioita kai voi tuntea tervetulleiksi elämäänsä. Mutta onko tuo nyt liiaksi samaa kuin sukunimeni? Terttu-nimisen koiran kanssa voisi kai tavallisesti noin vain käydä villakoiramittaisilla lenkeillä, vaikkapa muutamasta kilometristä kymmeneen kilometriin, jos haluaisi.