Kuva

* * *

Katselin tässä äsken vanhaa blogiamme, jossa oli japaninpystykorva Vaapukka mukana, ja minusta vaikuttaa, että tässä uudessa, minun ja villakoira Banjon blogissa ja siis sen aikana elämässämme on meillä ollut Vaapukan verran tilaa, kuin kaikki olisi mitoitettu Vaapukalle eikö meille, eikä se tietenkään niin toimi, kun Vaapukka mm oli vahtikoira ja parantaja ja me taas olemme ajattelussa vahvoilla emmekä niin tappelukaliiberia. Banjo etenkin on erityisesti seurakoira, vaikka yrittää tarpeen tullen sanoa ponnekkaasti vuh! On se olo ollut jo pidemmän aikaa, että asuinympäristömme ihmiset olisivat halunneet Vaapukan jatkavan eikä meidän tai linnut vai ketkä? Ihmiset olisivat kai siksi, kun Vaapukka oli parantaja. Mutta he kaiu luulivat,e ttä Vaapukka oli meidän vahvuuksillamme mutta eri mittasuhtein vain, vaikka oikeasti me olemme ihan erilaiset ja mm vastuuntuntoiset, kun taas Vaapukka oli lähinnä työteliäs ja mm osan aikaa harrastunut mustista koirista ja sisältä mustista valkoisia vaatteoat käyttäistä hoitoalojen naisista. Banjo on jo osin vanhan koiran lokerossa ikänsä puolesta, ja minäkin tulen paremmin vanhan väen kanssa toimeen, kai siksi kun kirjoutan ja olen kiinnostunut mm maalaamisesta sekä uskonnosta.