Minulle jäi Banjon viimeisistä vuosista ilman valkoista japaninpystykorvaani Vaapukkaa mieleen, että Banjo olisi kaivannut villakoirilke enemmän vahtikaliiberia, mikä ainakin osin johtui siitä, että sen parina noin 10 vuotta ollut japaninpystykorva oli sekä vahti-että seurakoira, mm leveämpileukainen, mikä vaikuttaa puruvoimaan, mutta enemmän suu auki leuan tyvipuoliskolla etenkin purren, villakoirakin vastaisi leveämpileukaista, joskin vähän pienempikokoista koiraa. Toisaalta osa muistakin koiraroduista on varsin kapeakuonoisia mutta vain karvansa alla. Siksi villakoiralla voisi hyvin olla hiukan pidempi karva kuonossa, niin se olisi luonnostaan vakuuttavamman näköinen. Luulen että silloin kuonokarvat olisivat sen mittaisia kuin luonnostaan hyvä on, jollei ajattele sitä, että veden juomisen jälkeen karvat pitäisi kuivata ennen kävelyä jos on pakkasta. Toinen, mikä vaikuttaa vahtikouramaiseen olemukseen paljon, on häntäpallo vai kuin osmankäämi (oiskohan niitä muunkinvärisiä, esim vaaleita?) tms. Vahtikoiramaisin vaikutelma näin vuosia ilman koiraa eleltyäni (tai nuokuttuani) olisi villakoiralla kai valkoisen ja mustan länsiylämaan terrierin suunnalta, kenties juuri mustalta länsiylämaanterrieriltä tyyliä villakoiratyyliin tarpeen tullen lisättynä. Ja ainakin mustat keskikokoiset villakoirat ovat olleet juoksentelevaisia, ylipäätään liikunnallisia, eli siihen vielä tarpeen tullen terrierityyliä lisäksi.
Vahtikoirana villakoira on mielestäni hyvä, hyvin tilanteen tasalla, komppaa hyvin, elämänviisas ja ottaa kakkki huomioon, keskustelee, vaihtaa ketterästi paikkaa, kulkee tarpeen tullen omaa reittiä ja tulee hyvin mukaan kun tarvitaan, on kohti kääntynyt ja tilanteessa mukana, ottaa tilanteitten eri puolet hyvin huomioon, vikkelä, muttei kapeakuonoisuuttaan niin vahvaleukainen eikä niin vakuuttava kaikkien silmissä. On hyvä kun ei tarvitse olla koko aikaa vahtikoiraperspektiivistä tai kulkea hitaasti.
Villakoiran vahtihaukku-ulvonta on tavallaan hyvä sekin. Siitä ei saa selville, millainen olento, suuri vai pieni ja millä mielellä, ja niin jää tavallaan manöveerivaraa. Toisaalta olisi hyvä joskus olla sen sijaan ihan vain hiljaa, hissukseen vaikka ovikello soi, ja antaa ongelmien mennä menojaan. Vastaavasti on kävelyllä hyvä kun voi ihan vain etäämpää kulkea ohi omissa maail.oissaan, tarvitsematta mennä tapaamaan hyvinsyöneen näköisiä tai hyvinsyöneisyydestä pitäviä hyvällä tuulella olevia (ym) bulterriereitä ym edes hihnan mitan päähän.
