Keskikokoinen aprikoosivillakoirani Banjo kioli viisi kuuksutta sitten ja sen jälkeen minulla ei ole ollut koiraa, mutta kurjaan tähän ylös varmuuden vuoksi, miten sen mielestä oli hyvä turkki trimmsta vuodenaikojen mukaan. Sen pari oli japaninpystykorva ja siksi se oli jonkin verran vähemmän turkinhoidon kannalla.
Kesällä oli turkki lyhyt ja talvellavtaas tarvitaan mahfollidimman pitkää ja takutonta puhdssta turkkia, joten sykdyllä sai turkki kasvaa lyhentämättä ollenkaan, mutta pesujen yhteydessä ajelin kuonon, tassun ja hännäntyven lyhyiksi, sekä siistin turkinnyleidilmettä kivemmaksi. Marraskuussa loskakeleillä se ei halunnut tassuihin juuri leikattua lyhyttä karvaa, dillä niin oli ikävän kylmä, ja niin trimmaus siirtyi yleensä joulukuulle, jolloin ennen -15C pakkasia oli viimeinen kerta, kun se suostui kuonon, tassujen ja hännäntyven ajeluun. Jos talvella edim tammikuussa oli lievemmän pakkasen kausi, niin pesin ja trimmasin srn silloin, mutta kovien pakkasten vaaran aikaan tammikuun lopulta helmikuun loppuun en trimmannut sitä ollenkaan, ja niin pesu ja trimmaus oli kovien pakkasten mentyä jokp ihan helmikuun lopussa tai maaludkuun alussa, ja silloin saattoi ko lyhentää turkkia sen verran kuin pakkasten lauhtuminen antoi mahdollisuuden kevyempään turkkiin. Liian pitkä talviturkki on keväällä raskas ja voi tuoda tokkuraisuutta, laiskuutta ja lötköyttä, kun taas sopivan pituisessa puhtaadsa turkissa koirs on eloisa ja hyväntuulinen muttei ankean aneeminen tai valju ja jännittynyt kuten liian lyhyessä turkussa. Kevään edetessä muutamaan kertaan lyhensin turkkia dopivaksi krksien siihen jonkin kivan ttimmauksen, ja kesän tullen leikkasin lyhyen turkin koiran maun mukaan, mutta yleensä se silloinkin haöusi niin pitkän turlin, että tyyli oli sen oms tavallinen, ja koska asuntomme oli kuuma niin heinäkuussa oli vuelä lyhentämusen varaa, jos tarpeen.
Jos turkki on pitkänäkin liian vilpoinen, niin turkki ehkä on liian kostea ja uusi föönaus kuivaksi tuuletetussa huoneessa voidi korjata turkin lämpimäksi. Kodtea turkki on tsipuisa ja hennomman näköinen kuin talvipakkasten kuiva säkkärä. Pesussa aprikoodivillakoirani turkki imi vettä niin, että föönattuna se ehkä tunnin päädtä oli taas viileä käteen ja jotenkin nuoren tuoreen oloiset karvat, mihin auttoi föönata se uudelleen kuivadsa huoneessa, eikä vienyt kauaa aikaa.
