Koristeista

Banjo sanoi (elekielellä), että lemmikkieläin voi aiheuttaa sen, että omistaja, esim. mies, tuo ulkoa siään luontoaiheisia koristeita, vaikkapa kepin. Sellainen voi tuoda juhlavuutta, ja jos siitä pidetään, niin sen voi vaikka ripustaa kirjahyllyn päätyyn koristeeksi, niin muotokieli on heti vähemmän neliskanttista ja niin ihmiset ovat onnellisempia tai ainakin tyytyväisempiä elämäänsä kotona ja elävät ja ajattelevat viisaammasta perspektiivistä käsin, kirjojen annin myös.

Koirien ääntelystä

Banjo kertoi, että kun pentu jää yksin kotiinensimmäisiä keroja, niin se ulvoo siksi, että sen maailma on romahtanut, elämänmahdollisuudet romahtaneet vähän niin kuin jos ihminen olisi joutunut sairaalaan. Pentu on hyvin suuressa määrin sosiaalinen ja sosiaalisten suhteidensa varassa. Yksin ollessaan se ei voi turvcata toisiin, jos yksinoloa kestää yhtään pidempään. hetken tai pienellä totuttelulla ehkä 5min se voi jaksaa olla tavallaan seurassa kumminkin, luulen, mikä kai meinaa, että se voisi mukavasti ollen oppia puoleen tuntiin asti, mutta että pidempi aika menisi sitten yhteisön teoriaperspektiivin varassa ja loikoen, kenties osin lintujen seurassa. Mutta Banjo siis sanoo, että kun koira ääntelee ulvoien tai muuten valittaen, niin sen maailma on kaatunut, se valittaa suurta vikaa ja siksi sen ääni on sellainen kuin on, vähän niin kuin ihminen sosiaalisen maailmanlopun kohdalla.
Mutta ihminen siis ei oleta, että yksinolo olisi pennulle niin kamalaa. Ihminen olettaa, että poentu opettelee elämäntaitoja kaikista lähteistä', mitä vain saa, niin ihmisiltä kuin elä'imiltäkin ja maailman ilmiöistä, kaiken senviisauden, mitä vain saa niistä irti ja itse keksii, on näkemyksellinen. Ja satsaa niihin kaikkiin tai ainakin kovin moneen koko ajan niin,e ttä on jatkuvasti hyväkapasiteettinen ja elä'mänviisas,monia vaihtoehtoja näkevä, muuntautumiskykyinen, til
anteen vaateiden tasalle kasvava. Ja niin, jos pentu jää yksin, niin sillä on kykyä keksiä muitakin kuin sosiaalisia reittejä.
Voikohan olla, että jos pentu haluaa vain sosiaalisia reittejä, niin sille ei ole caalittu yksilöllisten valintojen ja oman ymmärryksen ulottuvuutta kyllin hyvin. Banjo on aika hyvin tavannut olla yksin, muttei ole pitkiä aikoja ja aiemmin oli japaninpystykorva aina seurana, mutta sen olen pennusta asti yhdistänyt filosofiseen harrastuneisuuteen, mikä ainakin ihmisille tuo itsenäisen elämän mahdollisuuksia ja tukea oman ymmärryksen käytölle. Jos se on yksin, niin se usein miettii tuttuja koiria, lintuja, kissoja tms tai sitten on kiinnostunut naapureista ja omista ajatuksistaan ja kotielämästä, sen viihtyisyydestä.

11.12.2019   Tuollainen käsitys koiran ääntelystä tarkoittaa kai, että koiralta ovat keinot lopussa käsitellä ko tilannetta ja siksi se päästään ulisevan äänen tms. Koira on nelijalkainen, joten se voi olla masentunut tai pulassa elekielensä puolesta ainakin osan aikaa. Kovin pulassa ihminen kai syö, kun ei muutakaan osannut, sopiiko se koiraan? Mutta toisaalta koira on kivasti mukana, mikö viittaa joustamisen kykyyn eli suureen taitoon ja viihtyvyyteen. Sen tekeminen ei kangertele, mikä myös viitaa suureen taitoon. Toisaalta se on lohduttaja esim. työelämän tai koulun painamalle, mihin motivaation tarjoaisi osin jos se on itse pulassa ja ymmärtää moista ja osin se, jos se on taitava ja elämänviisas omalla tavallaan ja pystyy niin vahvempana, osaavaisempana tukemaan toista. Jos koira on manipulatiivinen, niin tuumiiko se toisaalta, että tästä hyvin mennään, ja toisaalta, että tähän tulee tuo tavallinen kuvio, että keinot loppu ja ulahdin ja sitten taas jatkuu tavalliseen tapaan, eli kommunikoikos e noilla pulilla, eikä ole perheensä kanssa ollessaan niin suossa? OUseinhan koira on hyväntahtoisen ajattelevainen niin kuin osaavainen, joka mielikseen puuhailee ja välittää.

"Pramea ja varteenotettava"

Lisäsin jokin aika sitten blogin nimeen selvennykseksi "pramea ja varteenotettava". Näin itsenäisyyspäivän jälkeisenä päivänä huomaankin, että se vertautuu Linnan juhliin.
Banjon tyylin prameus pohjautuu siihen, että sillä on varteenotettavaa näkemystä asioista ja se on taiteellisesti harrastunut, esim. kantaa keppiä tms tajuten sen muodon rikkauden ja tunnelmallisuuden ja sen, että se on luontoelementtiä, puihinja puiden viisauteen liittyvä.
Näkemyksellisyyden varteenotettavuutta lisää, kun on monesta asiasta touchia, että millainen olisi hieno ja miksi ne ovat hienoja, ja sen tukee sekä arkijärjellä että eri elämänalojen taidoilla, välttäen ruutumallia ajattelussa ja käyttäen sen sijaan näköaistin rakennehahmotusta ja tunnelmatajua ja erilaisia viisaita lähteitä kuten vanhusten näkemystä, sivistystä, tuttavien hyvi ideoita ja luontoa.
Puvuissa tämä kai poikii sellaista kuin että tämä olisi hieno ja tästä minulla on näkemystä, mutta puku on kai vain yksi kimpale aihepiiristä, ei sen kokonaishahmo ainakaan yleensä.